| Chapter 31 |
1
| "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen! |
2
| Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta? |
3
| Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille. |
4
| Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani? |
5
| Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen, |
6
| punnitkoon minut Jumala oikealla vaa`alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni. |
7
| Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini, |
8
| niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa. |
9
| Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella, |
10
| niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut; |
11
| sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos, |
12
| tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni. |
13
| Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani, |
14
| niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan? |
15
| Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut? |
16
| Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan? |
17
| Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä? |
18
| En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä. |
19
| Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla, |
20
| jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla, |
21
| jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa, |
22
| niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa. |
23
| Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä. |
24
| Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: `Sinä olet minun turvani`, |
25
| jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi, |
26
| jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi, |
27
| sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti, |
28
| niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan. |
29
| Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi? |
30
| En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä. |
31
| Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin? |
32
| Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin. |
33
| Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni, |
34
| säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta? |
35
| Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan! |
36
| Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi. |
37
| Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas. |
38
| Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät, |
39
| jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan, |
40
| niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet. |