| Chapter 41 |
1
| (41:2) "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni? |
2
| Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun. |
3
| En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta. |
4
| Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin? |
5
| Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu. |
6
| Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä. |
7
| Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse. |
8
| Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta. |
9
| Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset. |
10
| Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä. |
11
| Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta. |
12
| Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki. |
13
| Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus. |
14
| Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät. |
15
| Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi. |
16
| Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät. |
17
| Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari. |
18
| Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu. |
19
| Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet. |
20
| Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa. |
21
| Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes. |
22
| Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi. |
23
| Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset. |
24
| Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi. |
25
| (41:26) Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas." |